Kutsu (avec)

Herrasmiehelle napsahti (jostain kumman syystä) kutsu Le Bonk Music Machine -musiikkiklubin avajaisiin. Luvassa oli ilmaista brenkkua, hulppean bilebändin, Bad Ass Brass Bandin live-keikka ja Radio Helsingin dj-osaston musaa eli kutsua ei voinut tällainenkaan nihilisti dissata, vaikka kuinka väsyneeksi ja vanhaksi itsensä olisikin tuntenut. Sinne siis vei matka keskiviikkoillan hämärässä ja suht taagissa blosiksessa.

Skidisti tuntu herne klyyvarissa kutkuttavan, kun paukkasimme avecin kera tonteille (Yrjönkatu 24) ja huomasimme keskivertoa pidemmän jättiläisboan mittaisen jonon. Ei sovi gentlemannin hipiälle tuo slobomainen jonottamisen taide ja siksi kai ei paljoo äijää esim. seduloissa nähdä. No, nyt joutu nöyrtyy ja eipä siinä onneks kauaa nokka tuhissu, ku oltiin jo inessä ja skuppalasit käsissä. Helpotti.

Sit alkokin armoton julkkisbongailu: vastaan dallas ainakin iki-ihana Tea Khalifa, aisankannattaja Risto-Matti Ratia, kävelevä alkoholiongelmaja elintapaitsemurhaaja Vallu Valpio, musakingi Njassa, Tehiksen runopoika Otto, väsynyt julkkistoimittaja Rita Tainola, laulajahöpönassu Kim Herold, mukataiteellinen irstailija Kauko Röyhkä (nuoren mallikissansa kera), tatuointifriikki Wilma Sweinnitzel, matamimimmimäinen kasarisuuruus Heinäsirkka, blueskepittäjä E. Lyytinen, tiluttelijakarateka B. Granfelt, kymppiuutisten loppukeventäjä ja tietenkin bonktaiteilija A. Gullischen. Ympärillä pörräs kaiken maailman mallien ja wannabe-spedejen lisäksi tietenkin paskakärpästen lailla toimittajia sekä etenkin kuvaajia, mut jostain syystä ite saatiin olla aika rauhassa;)

Siinä sit napsuteltiin edustusmisujen roudaamia herkkuja (mm. savujuustotuulihattuja, pestotuulihattuja, manchegojuustolla ja aurinkokuivatulla tomaatilla ryyditettyjä coctail-tikkuja, savulohirullia, vaahtokarkkeja, salami-suolakurkku -tapaksia) ja noukittiin notkuvilta tiskeiltä skumppaa, punkkua, fisuja ja valkkaria. Samalla tsekkailtiin kivan tuntuista miljöötä ja vaikutuksen teki etenkin yläkerran sisäpihaterde keinoruohomattoineen ja uima-altaineen sekä monikerroksisen ja ison paikan (yli 500 asiakkaalle) fiksua sisustusta ja tilanjakoa, joka säilytti hyvän intiimin fiiliksen. Uskoisin, et tosta tulee vielä hikinen ja staili keikkamesta stadiin… Riippuen tietysti, mikä posse ton raflan omii!

Periaatteessa puitteet oli siis vähintään kohillaan, mut sitä ei päässy haneen, et on noi premiäärit aika kankeita häppeningejä. Ei tällänen kervanaama siellä osaa olla ku fisu skönessä, vaik kuinka yrittää tsempata. Jotenkin jäi sellanen tunne, et noi julkkikset siel pörräs pelkästä velvollisuuden tunteesta ja viinahimosta. Ei taida jokaisella noista reppanoista olla kotiolot kohillaan, ku jaksavat tollasta rataa vetää illasta toiseen.

Parasta Le Bonkin avajaisissa oli hyvät murkinat, erinomainen musa, kaunis seuralaiseni ja jokaiselle sisääntullelle jaettu Bonk-malliston minivuvuzela. Joka ei skulannu. Tietetenkään.

P.S. Kameraa en bileissä laulattanut, ku siit olis tullu aika likanen paparazzifiilis ja eiköhän Seiska saa matskua muutenkin ihan tarpeeks noistakin bakkanaaleista.